9. Mitkä ovat musiikin rakennuspalikoita?
Välineitä musiikin hahmottamiseen
Säveltämisen aloittaminen tuntuu helposti liian abstraktilta ja haastavalta. Apuna kannattaa käyttää musiikin eri elementtejä: melodiaa, rytmiä, harmoniaa, muotoa, sointiväriä ja dynamiikkaa. Musiikin eri elementtien kautta säveltäjä saa mahdollisuuden tarkastella säveltämistä pienempinä rakennuspalikoina, joista kokonaisuus lopulta muotoutuu.
Osa elementeistä saattaa jäsentyä sävellykseen hyvinkin intuitiivisesti ja tiedostamatta. Esimerkiksi melodiaa luodessa säveltäjä tulee keksineensä usein myös rytmin. Säveltäessä etenemisjärjestyksen ei tarvitse olla aina sama. Eri ihmisillä on usein oma tapansa hahmottaa sävelten maailmaa ja navigoida siinä. Kokeneemmalle säveltäjälle voi olla virkistävää myös kokeilla toisenlaista lähestymistapaa, kuin mitä tavallisesti käyttäisi.
Seuraavassa kerrotaan hieman musiikin elementeistä, kerrotaan vinkkejä kuorosäveltämisen näkökulmasta sekä ehdotetaan apukysymyksiä työskentelyn tueksi.
Rytmi
kreik. rhythmos = liike, symmetria, säännöllisyys
Rytmi kuuluu ja ilmenee elämässä eri muodoissa: vuorokauden- ja vuodenaikojen vaihteluna, luonnon kiertokulussa, galaktisissa liikkeissä. Sikiön ensimmäisiä havaintoja maailmasta on kohdussa kuuluva äidin syke. Yhteinen syke on musisoinnin perusta. Rytmisoittimet ovat olleet laulun lisäksi ensimmäisiä instrumentteja, ja moni perinnemusiikki perustuukin vahvaan rytmisyyteen.
Rytmin alakäsitteitä ovat muun muassa tempo, tahtilajit ja aika-arvot. Musiikin esitysnopeus eli tempo vaikuttaa ihmiskehoon: rauhallinen tempo laskee sykettä, nopea tempo taas kiihdyttää elimistön toimintoja. Tempo voi hidastua (ritardando) tai nopeutua (accelerando). Kaikissa teoksissa ei kuitenkaan aina ole yhteistä perussykettä tai metriä. Rytmiä hahmotetaan eri tahtilajien kautta. Tahtilajimerkinnän ensimmäinen numero kuvaa iskujen määrää tahdissa ja jälkimmäinen äänten aika-arvoa eli äänen kestoa. Tahtilajeja voivat olla esimerkiksi tasainen 4/4, valssi 3/4, marssimainen 2/4 tai keinahteleva 6/8, ja tahtilajien vaihtelulla saadaan aikaan rytmistä vaihtelua ja yllätyksellisyyttä.
Kuoromusiikissa säveltäjä tekee rytmisiä päätöksiä usein laulutekstistä käsin. Rytmillä voidaan esimerkiksi painottaa eri sanoja tai kohtia tekstissä. Puheenomainen sanarytmi luontevoittaa tekstiä, ja toisaalta teksti voidaan tahallisesti rikkoa esimerkiksi lyhyiksi äänteiksi. A cappella -musiikissa eli soitinsäestyksettömässä laulumusiikissa rytmisinä elementteinä voidaan käyttää laulun lisäksi erilaisia äänteitä sekä muita kehorytmejä (esim. taputukset, napsut ja tömistelyt).
Miltä kuulostaisi jos kertosäkeistössä tahtilaji vaihtuisi?
Mitä jos kaikki säestävät stemmat laulaisivat tekstin eri rytmeissä?
Miten sanarytmi voisi toteutua melodiassa luontevammin?
Melodia
Melodia on peräkkäisten sävelten muodostama kokonaisuus eli sävelkulku. Sävelet liikkuvat joko ylös- tai alaspäin tai pysyvät paikallaan. Melodia ja rytmi kulkevat käsi kädessä, mutta kaikissa teoksissa ei aina ole melodiaa. Melodia on usein musiikissa sen tunnistettavin piirre. Ihmisten kulttuureihin on liittynyt läpi aikojen tarinoiden kerronta melodian avulla. Laulumusiikissa melodia on tärkeässä roolissa rakentamassa yhteyttä musiikin ja lyriikan eli laulettavan tekstin välillä. Melodian ääniala eli ambitus kertoo korkeimman ja matalimman sävelen.
Melodia koostuu erilaisten sävelasteikkojen eli skaalojen sävelistä. Asteikkoja voivat olla tonaaliset asteikot (esim. duuri, molli, pentatoninen, blues) sekä moodit eli kirkkosävellajit (esim. miksolydinen, lyydinen, doorinen). Sävelkulut voivat perustua puolisävelaskeleihin jolloin ne sisältävät kromatiikkaa. Erilaiset asteikot luovat melodian tunnelmaa ja vaikutelmaa (esim. keskiaikainen, arkaainen, itämainen). Renessanssin aikana kehittyneessä polyfoniassa jokainen ääni muodostaa teoksessa itsenäisen melodian, jotka soivat päällekäin. Barokin aikana suosituimmaksi sävellystyyliksi tuli homofonia, jossa yhtä päämelodiaa tukee säestys.
Miten koristelisit tätä melodiaa?
Miltä tämä melodia kuulostaisi luonnollisessa molliasteikossa?
Miten tätä melodiaa voisi muunnella lopussa?
Harmonia
kreik. harmonia = sopimus, yhteisymmärrys
Musiikissa harmonialla tarkoitetaan erikorkuisia ääniä, jotka soivat yhtä aikaa. Sävellyksessä harmonian luovat päällekäiset melodiat tai melodiaa tukeva säestys. Harmonia voidaan mieltää sopuisena eli konsonanssina tai riitasointisena eli dissonanssina.
Intervalli tarkoittaa kahden sävelen välistä matkaa. Intervallit voivat olla laadultaan suuria, pieniä tai puhtaita (esim. pieni terssi, suuri septimi, puhdas kvintti). Melodian pariksi voi rakentaa yhdestä tai useammasta äänestä koostuvan lisä-äänen eli stemman.
Sointu sen sijaan muodostuu vähintään kolmesta sävelestä (esim. duuri- ja mollisointu, duuri-pienseptimisointu, vähennetty tai ylinouseva sointu) Sointuasteella tarkoitetaan soinnun roolia sävellajissa. Sointukierto taas on etenkin populaarimusiikissa peräkkäisten sointujen toistuva kuvio (esim. pop-musiikin suosituin neljän soinnun kierto I-V-VI-IV)
Miltä kuulostaisi terssi alapuolella kulkeva stemma tähän melodiaan?
Mitä jos tässä kohtaa olisikin riitasointu?
Mitä jos tälle melodialle olisi vastamelodia toisessa stemmassa?
Muoto
Musiikin muodolla voidaan tarkoittaa jotain tiettyä teostyyppiä (esimerkiksi messu, madrigaali, ooppera). Musiikin muoto voi merkitä myös teoksen sisäistä rakennetta. Muotorakenne tarkoittaa sitä, mitkä ovat teoksen eri temaattiset osat tai jaksot sekä sitä, miten niitä toistetaan ja varioidaan. Muotorakennetta ilmaistaan yleensä kirjaimin, jossa eri kirjaimet ja joskus niihin yhdistettävät numerot symboloivat teoksen eri osia.
Teemalla tarkoitetaan musiikin melodista kokonaisuutta, jota usein kerrataan ja muunnellaan teoksessa. Teema koostuu usein kahdesta tai useammasta pienemmästä motiivista, jotka ovat lyhyempiä melodisia tai rytmisiä ideoita.
Sonaattimuoto
Klassisessa musiikissa kehittynyt muotorakenne, ABA.
A = esittelyjakso, jossa esitellään teoksen teemat
B = kehittelyjakso, jossa kehitellään esittelyjakson teemoja
A = kertausjakso, jossa kerrataan esittelyjakson teemat
Pop-kaava
Pop-musiikissa yleisimmin käytetty muoto, ABABCBB.
A = säkeistö, jossa kerrotaan tarinaa
B = kertosäe, jossa kiteytetään kappaleen sanoma toistuvaan
C = väliosa tai soolo, jossa tarjotaan jokin uusi ja yllättävä elementti tai käänne
Lisäksi kappaleessa voi olla intro eli aloitus ja outro eli lopetus.
Kävisivätkö nämä kaksi runon ensimmäistä säettä kappaleen kertosäkeistöksi?
Voisiko intron melodiateema tulla uudestaan outrossa muunneltuna?
Miltä kuulostaisi jos sopraanosoolon jälkeen altot kertaisivat saman teeman?
Sointiväri
Sointiväri eli sointi, äänensävy tai saundi on yksi äänen ominaisuus korkeuden, voimakkuuden ja keston ohella. Sointiväriin vaikuttaa sävelen muodostama yläsävelsarja eli osaäänesten vahvistuminen. Luonnollisissa sävelissä siis värähtelee monta säveltä samaan aikaan. Kirkkaille ja nasaaleille äänille on tyypillistä yläsävelsarjan yläpään painottuminen, tummat ja pehmeät äänet muodostavat taas enemmän matalia yläsäveliä.
Tunnistamme eri instrumenttien tai yksilöllisten laulajien äänet muun muassa niiden sointivärin perusteella. Joskus sointiväri voi olla keskiössä teoksen musiikillisena elementtinä, kuten 1900-luvulla taidemusiikissa (esim. impressionismi, ekspressionismi, hälymusiikki).
Sointiväriä kuvaillaan usein metaforien ja vastakohtien avulla (esim. lämmin-viileä, kirkas-tumma, kova-pehmeä). Säveltäjä voi halutessaan ilmaista soinnillisia toiveitaan nuottiin lauluteknisin termein, mielikuvin tai muina ohjeina (esim. dolce, surullisesti, ilman vibratoa).
Kuoromusiikissa sointiväriin vaikuttavat monet tekijät, kuten:
Kuoromuoto (esim. nuorisokuoro, diskanttikuoro, sekakuoro)
Äänialat (esim. sopraano, baritoni, basso)
Laulajien määrä (esim. lauluyhtye, kamarikuoro, oopperakuoro)
Ajatus tyylilajista tai genrestä (esim. barokki, nykymusiikki, etno)
Yksittäisten laulajien persoonalliset äänenvärit (esim. äänihuulten rakenne, ikä, koulutus)
Onko laulu säestyksellistä tai säestyksetöntä (a cappella)
Miltä kuulostaisi, jos altto laulaisi soolon hyvin huokoisesti?
Millä saundilla toivoisit tässä kohtaa laulettavan?
Miltä kuulostaisi, jos tenorit laulavat tämän kohdan oktaavia korkeammalta?
Dynamiikka
Dynamiikalla tarkoitetaan musiikissa yleisesti äänen voimakkuutta ja sen vaihtelua. Äänen voimakkuuden ja fraseerauksen avulla vaikutetaan teoksen tunnelmiin, ja sama asia saadaan kuulostamaan hyvin erilaiselta eri äänenpainoilla ilmaistuna. Dynamiikan voidaankin ajatella tarkoittavan laajemmin tapaa ilmaista musiikkia.
Säveltäjä merkitsee haluamansa dynamiikan nuotteihin useimmiten italialaisin termein (esim. fortissimo, subito piano, crescendo). Dynamiikkaohjeilla säveltäjä voi vaikuttaa myös stemmojen väliseen balanssiin. Mikäli esimerkiksi halutaan saada matala bassostemma satsissa kuuluviin, tulee muiden stemmojen laulaa hiljempaa.
Mitä jos tämä kohta laulettaisiin yhtäkkiä hyvin hiljaa?
Miltä kuulostaisi sanojen kuiskaukset melodian kaikuna?
Mitä jos tässä bassolla ja tenorilla tulisi tälle äänelle iso crescendo?